Kesätyöt ovat askel kohti aikuisuutta ja työelämää. Työpaikkojen aikuisilla on vastuu siitä, millaiset muistot nuorille kesäduuneista jää.

Kesätyöt säilyvät hyvin muistissa, toki aika kultaa muistot. Tässä minun muistikuvia.

Vartuin Suonenjoen mansikkapitäjän vieressä Leppävirralla. Oli luontevaa, että ensimmäiset kesätyöni olivat mansikanpoimintaa.

Lukioaikana olin yhtenä alkukesänä Metsänhoitoyhdistyksellä istuttamassa avojuurisia taimia. Kun olin saanut 400 tainta kivikkoiseen maahan, lähdin puoliltapäivin voipuneena kotiin. Ylioppilaslakin jälkeen olin kotikyläni lomitusrenkaassa apulomittajana. Tuolloin osasin lypsää sekä käsin että koneella.

Lukion jälkeen opiskelin kulttuurisihteeriksi. Kaksi kesää meni kuntien kulttuuri- ja nuorisolautakunnissa harjoittelijana. Järjestin taideleireja lapsille ja rokkikonsetteja nuorille.

Yliopistossa ollessani työjaksot laajenivat kesätöistä lukukausien päälle. Olin mm. purkajana, kulttuurisihteerinä, tiedottajana, toimittajana, lehdistöavustajana ja teatterisihteerinä.

Purkajan tehtävänä maakuntalehdessä oli ottaa kuulokkeilla vastaan lähinnä urheilu-uutisia, kirjoittaa ne puhtaaksi ja viedä toimitussihteerille taittoa varten. Vastasin myös lehden Senssi-palstasta, tuosta 1980-luvun Tinderistä.

Minua kohdeltiin kesätöissä hyvin. Jos sanomista tuli, se tuli aiheesta. Kommelluksiakin sattui. Säkylän kunnassa ollessani laitoin lehti-ilmoituksen rokkikonsertista kunnantalon takapihalla. Kunnanjohtaja otti puhutteluun todeten: ”Meillä ei ole takapihaa, se on Rantapuisto”.

Työelämä- ja -tehtävät ovat muuttuneet ja muuttuvat valtavasti mm. elinkeinorakenteen, teknologisen kehityksen ja kansainvälistymisen myötä. Työelämä on kuitenkin yhä pääasiassa ihmisten välistä hommaa. Ihmissuhdetaidoilla, luotettavuudella ja halulla oppia uutta on aina kysyntää.