Suomi on tuhansien järvien maa. Varsinaista Järvi-Suomea on Itä-Suomi: sen alueella sijaitsee puolet Suomen sisävesien pinta-alasta. Arvelisin, että moni suomalainen – ja toivottavasti yhä useampi ulkomaalainen turisti – osaa sijoittaa Saimaan, Pielisen ja Kallaveden itäiseen Suomeen.

Minun järvisydänkäpyseni on Höytiäinen. Muodoltaan pitkulainen Höytiäinen sijaitsee Pohjois-Karjalassa Joensuun yläpuolella Kontiolahden ja Polvijärven kuntien välissä. Höytiäinen on Suomen 15. suurin järvi. Järvessä on 170 yli hehtaarin kokoista saarta.

Ihminen on vaikuttanut peruuttamattomalla tavalla nykyisen Höytiäisen muotoon ja olemukseen. 1800-luvun puolivälissä käynnistettiin järven laskutyöt, jotta saataisiin uutta niitty- ja peltomaata sekä laskujoen varren tulvat kuriin.

Aluksi kanavan kaivutyöt sujuivat hyvin, mutta elokuun alussa vuonna 1859 tilanne ryöstäytyi hallinnasta ja vesimassat vyöryivät voimalla eteenpäin. Höytiäisen pinta laski kaikkiaan 9,5 metriä. Se oli itse asiassa hyvin lähellä sitä, mikä oli alun alkaen tarkoituskin. Kaikki kävi vain rytäkällä eikä hillitysti ihmisen ohjaamana.

Vauhdikkaan vedenlaskun seurauksena meidän vapaa-ajan asukkaiden mökit Höytiäisen rannalla ovat vanhan Höytiäisen pohjassa. Ajattelen tätä asiaa usein ajellessani mutkittelevaa tietä mökilleni ja katsoessani vanhan järven rantatöyrästä.

Entä mistä nimi Höytiäinen tulee? Tästä on monta tarinaa. Oma suosikkini on sanonta ”lunta tulla höytii” eli taivaalta tulee kevyttä lunta hyvin hiljakseen maahan. Osaan tämän nytkin kuvitella, vaikka odotan jo kovasti kesää ja Höytiäisen helteitä.

Vielä vinkki: mikäli kiinnostut Höytiäisestä, hyvää tietoa ja upeita kuvia on tarjolla Matti Pihlatien ja Heikki Vesajoen kirjassa Höytiäinen – 150 vuotta järvenlaskusta, Anniversary Edition (Gummerus, 2009).