Olin ensimmäisiä kertoja isolla tanssipaikalla 1970-luvun loppupuolella. Päälläni oli äidin ompelemat kauniit vaatteet, luomella hohti sininen luomiväri ja huulilla tahmea huulikiilto. Kotiin tansseista minua saatteli Kauniaisissa asuva poika isosiskoineen.
Kun lähestyimme maalaistaloamme, en tiennyt, miten päin olisin ollut Pontiacin leveällä takapenkillä. Tunsin hirmuista häpeää, niin voimakas oli lantalasta tuleva sonnan haju. Nukkumaan mennessäni ajattelin, että muutaman vuoden päästä tämä on osaltani loppu. Kaupunkiin on päästävä.
Ajokorttikin jäi 18-vuotiaana hankkimatta, mitäpä sitä kaupunkilainen ajoluvalla tekisi. Elämä opetti tässäkin: tultuani kansanedustajaksi hankin ensi töikseni ajokortin.
Nyt naurattaa nuoruuteni typerät ajatukset. Arvelen kuitenkin, että moni muukin lapsi ja nuori kokee kotiympäristöstään ahdistusta ja noloutta. On kaipaus sinne, mitä ei tunne. Kuvittelee, että muualla on parempaa ja helpompaa.
Nuoruuteen kuuluu epävarmuutta ja itsekeskeisyyttä. Sittemmin parisuhde ja vanhemmaksi tulo siirtävät yleensä ajatuksia oman navan ympäriltä laajemmalle. Vastuu kasvattaa.
Tiedätte ehkä Ylen ohjelman ”Kieksi”. En sitä katso, mutta kuulen sitä usein puffattavan uutisten edellä. Mainoksessa Kieksi kysyi nuorelta mieheltä: ”Missä sinä olet viiden vuoden päästä?” Mies vastaa: ”Vankilassa tai kuollut”. Vastaus jäi pyörimään mieleen: voiko nuorella olla näin lohduton näkymä tulevaisuudestaan?
Toukokuu on nuorten. On valmistumisjuhlia, oppilaitoksiin hakua ja kesätöihin menoa. Aina tavoitteet eivät ole selvillä ja nuori tarvitsee hengähdystä ajatustensa kypsyttelyyn. Oma paikka nopeasti muuttuvassa maailmassa ja työelämässä askarruttaa.
Elämä vaatii rohkeutta sietää epävarmuutta ja muutosta. Meillä on tässä opittavaa pitkän elämän eläneiltä vanhuksilta. Elämänkokemus tuo suhteellisuudentajua asioihin ja siihen, mihin itse voi vaikuttaa, mihin ei. Mummut ja papat ovat viisauden lähteitä asenteessaan elämään.
Haaveet ja tavoitteet muuttuvat elämän aikana. On kuitenkin yksi asia, joka ei katso ikää tai elämäntilannetta. Se on oma ja läheisten terveys ja hyvinvointi. Ollaan läheisten tukena, kun sairaus koettelee. Pidetään itsestämme huolta, mutta ei sairasteta tulevia tauteja etukäteen.