Marraskuun alussa pidettiin Lappeenrannassa Itä-Suomi -foorumi. Tuolit olivat viimeistä paikkaa myöten täynnä.

Aiemmin foorumi on ollut koolla Joensuussa ja Kuopiossa, vuoden päästä kokoonnumme Mikkeliin. Tilaisuuksien moottorina on ollut Itä-Suomi Unioni ry. Foorumien isäntäkaupungit ovat olleet tärkeitä yhteistyötahoja.

Mikä on Itä-Suomi Unioni? Yhdistyksen puheenjohtaja on Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen. Itselläni oli ilo tulla unionin hallitukseen jäätyäni pois eduskunnasta.

Unioni on perustettu neljä vuotta sitten edistämään itäisen Suomen maakuntien kilpailukykyä ja itäsuomalaista kulttuuria. Itsetunto ja identiteetti sekä maakuntien välinen yhteistyö on yhdistyksen toiminnan ruisleipää.

Unioni ei kilpaile maakuntaliittojen tai muiden toimijoiden kanssa. Laajempi perspektiivi ei ole pois paikallisuudesta tai maakunnallisuudesta.

Unionin tavoitteena on koota yhteen itäisen Suomen elinkeinoelämän, kunnallisen, valtiollisen ja EU:n päätöksenteon, koulutuksen ja tutkimuksen sekä kulttuurielämän vaikuttajia.

Lappeenrannan kiinnostavin puheenvuoro ”Erityiset ajat, erityiset alueet” kuultiin työelämäprofessori Matti Apuselta.

Kansainväliseen keskusteluun nojautuen Apunen pohti alueellisen kasvun malleja ja antoi varovaisen tukensa esitykselle erityistalousalueesta. Hän toi esille talousvaikuttaja Björn Wahlroosin avauksen asiaan liittyen. Kyse ei olisi yleisistä aluetuista, vaan pitkäjänteisistä sopimuksista valtion ja alueen yritysten välillä.

Erityistalousalueita, joille on kohdennettu verohuojennuksia, on ollut esimerkiksi Irlannissa ja Italiassa.

Suomalainen malli erityistalousalueesta Itä-Suomeen on lähtötelineissään. Katse tässä kääntyy hallituksen Itä-Suomi -ohjelmaan. Nyt tulisi saada aikaan poliittinen päätös, konkreettinen malli ja lähteä viemään sitä rivakasti eteenpäin.

En ole aluetukien tai tutkimus-, kehittämis- ja investointirahoitusten asiantuntija. Sen tiedän, että Suomen ja EU:n rahoitusvälineiden kokonaisuus alueille, yrityksille ja eri organisaatioille on mutkikas apparaatti. Harvat tuntevat sen perin pohjin.

Itäisessä Suomessa on suuri joukko toimijoita, jotka koordinoivat ja auttavat rahoitusten hauissa ja hakevat rahoituksia. Mielessäni pohdin, että saammeko nykyisellä systeemillä parhaiten investointeja, uusia yrityksiä ja työpaikkoja, elinvoimaa ja hyvinvointia itäiseen Suomeen. Ehkä, mutta en ole varma.