Kirja on poikkeuksellinen. Se rakentuu Kilven ja Carlsonin viiden puolen vuoden ajan kohtaamisiin kesäkuusta 2018 vuoden 2023 lopulle. Kun kohtaamiset alkoivat, Kilpi oli täyttänyt 90 vuotta ja asui vielä kotonaan Tapiolassa.
Tapaamisissa Kilven ja Carlsonin suhde kehittyi syväksi ja intiimiksi. He hengittivät samaan tahtiin.
Kirjoitusprosessin on täytynyt olla Carlsonille antoisa, mutta raskas. Kasvava huoli Kilven hyvinvoinnista, epävarmuus syntyvästä tekstistä, ajankäyttö ja yhteensovitus kirjoitustyön, muiden töiden ja Carlsonin oman elämän välillä näkyvät ja saavatkin näkyä kirjassa.
Vaikutuin tapaamisten intensiivisyydestä, Kilven kirkkaista ajatuksista ja Carlsonin kirjoitustyylistä.
Kilven ajatusten siivittämäni siirryin huomaamattani omaan elämänkulkuuni; menetyksiini ja ihmissuhteisiini, ymmärsinkö heitä oikein, olenko ollut liian vahva, olisiko pitänyt olla lempeämpi ja avarampi?
On hämmästyttävää, että minun ensimmäinen Kilven teos oli eroottinen romaani ”Tamara”.
Olin korkeintaan lukioikäinen, kun löysin sen ja Märta Tikkasen ”Vuosisadan rakkaustarinan” äidin kirjahyllystä. Kaikkea en ymmärtänyt, jotain kuitenkin.
Olen siteerannut Kilpeä monissa paikoissa, myös eduskunnan puhujakorokkeelta. Yksi lempparini on ollut ”Vanhan naisen silmänrei´istä katsoo nuori tyttö”.
Ihminen on aina jollakin tavalla sama. Elämänkulku tuo uusia kerroksia, mutta on myös pysyväistä. Ilmeet, eleet, silmien tuike ja persoonallisuuden syvät kohdat, ne säilyvät. Niin Eeva Kilvellä, sinulla ja minulla.